Charlie ei surffaa: Kaksikymmentäkolme vuotta Ropeconissa

Kolmekymmentä vuotta Ropeconissa

Hu Chin vankien vapautusta suunnitellaan. Ropecon 2003.
Charlie ei surffaa -kampanjaa pelataan nyt 30. kertaa Ropeconissa.

Roolipelejä olen harrastanut noin vuodesta 1979, ensin alkuperäistä D&D:tä, sitten AD&D:tä, Travelleria... MERPpiä, Pendragonia ja Rolemasteria. Hankin Twilight 2000 -pelin ensimmäisen painoksen 1986. Sotapelit kiinnostivat, mutta oma peliporukkani koostui ihmisistä, jotka halusivat vain tappaa örkkejä ja pelastaa hädässä olevia linnanneitoja, ja joiden motivoiminen konetuliaseistettuihin roolipeleihin osoittautui käytännössä mahdottomaksi. Niinpä Twilightin pelauttaminen jäi pariin, kolmeen sessioon 80- ja 90-luvuilla. Kävin Ropeconissa ensimmäistä kertaa vuonna 1994. Tilaisuus oli Paasitornissa ja vaikutti oikein mukavalta. Tuli mieleen, että siellähän voisi pelauttaa jotain seuraavana vuonna...

Ropeconissa 1995 Sodan koirat -pelissä minulla oli sitten 13 pelaajaa ja se kesti jotain 16 tuntia... pelijärjestelmänä oli Twilight 2000 ja pelaajat onnistuivat kaatamaan pienen afrikkalaisen valtion diktaattorin, mutta peli todella kesti vähän liian kauan, jotta kaikki olisivat jaksaneet loppuun asti.

Ropeconissa joku kai möi käytettyä Recon-roolipeliä, jonka tuolloin nappasin. Reconista olin lukenut arvostelun White Dwarfista, jossa Marcus Rowland sanoi, että peli oli "täynnä valheita siitä kuinka Amerikka muka voitti Vietnamin sodan". Recon selitti ansiokkaasti taustoja ja jalkaväen varusteita, ja siinä tuli mukana monta oikein hyvää skenaariota. Ensimmäisten vuosien Charlie-kampanjan perusasetelma - kahdeksan miehen ilmakuljetteinen tiedusteluryhmä - on suoraan Reconista ja pelin skenaarioformaatti näkyy edelleenkin kampanjassani.

Vuoden 1995 loppupuolella löysin Phoenix Commandin Fantasiapeleistä. Olin lukenut Richard Milnerin artikkelin Games Review -lehdestä, missä hän oli yhdistänyt Twilight 2000 roolipelijärjestelmän ja Phoenix Commandin. Pitihän sitä koettaa. Hankin Fantasiapeleistä kaikki osat hankin mitä löytyi ja päättelin, että Ropeconista varmaan löytyisi kaltaisiani militaristisikoja, joiden kanssa pääsisin pelaamaan pari skenaariota.

Allisonin pelaajan (Miska J.) näkemys pelinjohtajasta. Ropecon 1997.

Conipeli

Charlie ei surffaa syntyi siis halusta päästä pelaamaan "pari skenaariota" jonkun kanssa, joka ei olisi koko ajan kiinnostunut siitä että kuinka paljon "expiä" vastaan tulevien epäpelaajahahmojen lahtaamisesta saisi.

Olin Sodan koirat -pelistä oppinut sen verran, että coniväki tulisi ja menisi koko ajan. Täytyi siis yrittää saada aikaan peli, jota conikävijä voisi pelata muutaman tunnin ja sitten mennä tekemään jotain muuta. Episodimainen sotapeli joka koostui lyhyistä tehtävistä mutta jotka yhdessä muodostivat kampanjan jossa hahmot kehittyivät osoittautui tähän tarkoitukseen varsin sopivaksi. Pelaaja voi pelata tehtävän tämän vuoden Conissa ja palata asiaan joko seuraavana päivänä, seuraavassa Conissa tai vuosien kuluttua.

Koska kyse oli conipelistä, oli selvä etten voinut olettaa kenenkään muun osaavan monimutkaisia sääntöjä, joita ei voinut enää edes ostaa kaupasta... joten kaiken piti toimia siten että pelinjohtaja pitää lukua melkein kaikesta. Onneksi Phoenix Command on siksi realistinen peli, että pelaajan ei välttämättä tarvitse ajatella toimintaansa peliteknisesti, riittää kun hän kertoo pelinjohtajalle mitä haluaa tehdä.

Niitä skenaarioita pelattiin kai viisi ensimmäisen Conin aikana, vuonna 1996. En osannut sääntöjä ja tietokonettakin käytimme vain tavaroiden painojen laskemisessa... kaikki piti katsoa taulukoista ja niitähän Phoenix Commandissa riitti. Peli oli varsin hidas - kuten se on kyllä vieläkin - mutta ilmeisesti piristävän erilainen, sillä muutama kaveri jaksoi istua pelissäni molempina päivinä ja palaute oli muutenkin kohtuupositiivista.

Ropeconiin 1997 tein sitten ihan nettisivutkin, varmaankin yksi harvoista peleistä joilla oli tuolloin oma nettisivusto.

Ropeconissa 2013 Rambo kuvasi timelapse-videot jokaisesta pelipäivästä:
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai

Ropeconissa 2015 pidin esitelmän aiheesta "20 vuotta silmitöntä väkivaltaa Ropeconissa". Esitelmässä esitetään kampanjan ja siihen liittyvän uniikin pelijärjestelmän taustoja ja design-päätöksiä. Samalla mietitään, mikä tekee hyvän conipelin - ja arvioidaan onko "Charliella" niistä ainuttakaan.
Kommentti: Charlie ei surffaa - yhden conipelin anatomia: Klondyke, Su klo 9-10. Sunnuntaina olet toki jo klo 8:50 intopiukeana jonottamassa Klondykeen? Nimittäin, siellä kerrotaan pelistä, jota on pelattu Ropeconissa uskomattomat yli 20 vuotta! Context 2015.
Kommentti: Sun 09-10: Charlie Ei Surffaa - if this presentation on the already legendary Ropecon RPG campaign wasn't in the dead of night, I'd watch it. Burger Games blogi 10.5.2015.

YAAH-lehden numerossa 10 on viisisivuinen artikkeli Charlie ei surffaa -kampanjasta.

Ropecon 2025 avatessa ovensa Charlie ei surffaa -pelin kahta kampanjaa on pelattu julkisissa tilaisuuksissa (Ropecon, Conklaavi, CharlieCon) yhteensä ainakin 936 tuntia (39+ vuorokautta, n. 25 työviikkoa). Jos ajatellaan, että pelaajakokemus on se kun yksi pelaaja pelaa yhtä hahmoa yhdessä conissa (riippumatta siitä pelaako hän yhtenä vai kaikkina kolmena päivänä), kampanjat ovat tarjonneet ainakin 728 pelaajakokemusta. Kampanjoissa on ollut yhteensä ainakin 346 pelaajahahmoa.

Pelaajat

Oikeastaan ihan alusta asti Charlie veti hyvin pelaajia Ropeconissa. Peli sai aika nopeasti tukun vakiopelaajia - Janne "Carlsberg", Matti "Andersson", Sakari "Hoving", Janne "Larsen"... pari näistä kavereista kuuluu vieläkin vakiokalustoon. Matti "Andersson/Graziani/Kauffmann" on pelannut kampanjassa eniten, suunnilleen jokaisessa Ropeconissa vuodesta 1997 alkaen. Monen pelaajan naama on tuttu ja saatan muistaa hänen jonkun hahmonsa nimensäkin ("kersantti Black"!), mutta itse pelaajan nimi ei välttämättä ole selvinnyt minulle missään vaiheessa (ja muistini on kyllä muutenkin huono). Sitten on sankka joukko farkkuihin ja mustiin T-paitoihin sonnustautuneita Coni-ihmisiä, jotka kyllä tuntevat minut mutta minulla ei ole pienintäkään havaintoa, keitä he ovat...

Pelissä on koko ajan kahdeksan, yleensä kymmenkunta pelaajaa, välillä kyllä otan porukkaa enemmänkin. Vuonna 2002 taisi hetkittäin olla 13 pelaajaakin, se on kyllä jo aivan liikaa. Lisäksi aina välillä saan jonkun pelaamaan sissejä, jolloin taistelut ovat tavallistakin armottomampia. Jo vuosien ajan meillä on ollut aina väillä pelissä mainio vakio vietkong-pelaaja, viiksekäs ilkeä mies jolla on välistä häijyjä taktisia keksintöjä.

Kun peliin on ollut tunkua, osa pelaajista on toisinaan ryhtynyt päättäväisiin toimenpiteisiin varmistaakseen mukaan pääsynsä. Aika usein porukkaa istuu pöydässäni jo siinä vaiheessa kun tulen Coniin, välillä pöydätkin on jo valmiiksi oikeassa asennossa ja fläppitaulu varastettu naapurineukkarista kun lopulta selviydyn paikalle. Takavuosina joku taisi nukkua yönsä pöytäni alla jotta ei aamulla jäisi vaille pelipaikkaa...

Charlie ei surffaa on tavallaan johtamistaidon laboratorio. Pelinjohtajana näen yleensä ensimmäisen puolen tunnin kuluessa, miten tehtävässä tulee käymään. Jos ryhmänjohtaja on hyvä, tehtävä suoritetaan ja omat tappiot pysyvät vähäisinä. Jos ryhmänjohtaja on huono, tehtävää ei saada suoritettua ja tulee yksi tai useampia omia kuolleita. Kampanjassa on ollut muutamia erinomaisia johtajia, esimerkiksi Carlsberg, Steele, Radsbury ja Goldman, joiden ollessa puikoissa saavutetaan yleensä kaikki, mitä esikunta on toivonut. Sitten osa pelaajista on erinomaisia ryhmän jäseniä, mutta itse johtaminen ei luista. Toisinaan ryhmää joutuu johtamaan joku kaveri, joka menee ihan paniikkiin kun saa kaikkien muiden (virtuaali)henget vastuulleen.

Haluan kiittää pelaajiani. Olisi hankala olla Ropeconin ainoa militaristisika, mutta onneksi en ole yksin.

Roolipelausta

Koska Charlie ei surffaa on varsin episodimainen roolipeli jossa on rankka taktinen painotus, eivät kaikki pelaajat ennätä sisäistää hahmoaan niissä muutamassa tunnissa jotka tehtävä kestää. Kuitenkin kun samaa hahmoa pelaa pitempään, moni alkaa roolipelata hahmoaan yhä enemmän. Niinpä onkin aina välillä hauska katsoa, mitä pelaajat keksivät.

Koko amerikkalaisten taide-elokuvien vakiokuvasto on tietysti käytössä. Osa vanhoista hahmoista syrjäytyy ja juttelee vain toisten veteraanien kanssa, uusille jätkille ei puhuta sillä ne usein kuolevat pois ennen kuin niiden nimet opitaan. Hahmot käyvät lomalla Saigonissa harrastamassa suki-suki-faki-faki-all-night-long ja päätyvät lopulta putkaan nujakoituaan sotapoliisin kanssa... ja kaikki ilman, että pelinjohtajan täytyisi mitenkään osallistua tapahtumiin. Jotkut pelaajahahmot popsivat outoja tabuja ja katselevat sitten napalm-pommituksia aurinkolasien läpi. Hahmot lahjovat paikallisia dollarin seteleillä ja käyttäytyvät kuin suuret siirtomaaherrat. Toiset taas haluaisivat aidosti auttaa vietnamilaisia, mutta sodan armoton luonne estää sen. Kotona Jenkeissä he sitten potevat syyllisyyttä ja tappelevat hippien kanssa kaduilla.

Toisinaan pelaajat ottavat roolinsa vakavasti. Esim. Antti tuntuu aina saavan pelattavakseen hahmoja jotka ovat kyynisiä rasisteja ja niinpä muut pelaajat luulevat, että hän itsekin on sellainen...

Pelaajat kiintyvät sen verran hahmoihinsa, että heidän toimintansa on toisinaan jopa sodan lakien vastaista kun he pyrkivät suojelemaan hahmojaan vaaroilta. Kuten aidossakin Vietnamin sodassa, kampanjassa on liiankin helppo luokitella kaikki vietnamilaiset samaan porukkaan kuuluviksi (siitäkin huolimatta että osa pelaajahahmoistakin on vietnamilaisia) ja lähteä siitä että jos ne juoksee ne on sissejä, ja jos ne ei juokse ne on hyvin koulutettuja sissejä. Niinpä viattomia siviilejä kuolee jokaisessa Conissa pelaajien käyttäessä liikaa väkivaltaa mieluummin kuin liikaa varovaisuutta. Samoin sotavankeja ja vihollisen kanssa toiminnasta epäiltyjä on välillä kohdeltu kaltoin.

Joskus pelaajat kiintyvät kovasti hahmoihinsa ja roolipelaavat vielä Conin jälkeenkin. Esimerkiksi Danielsin pelaaja kirjoitti hahmonsa nimissä kirjeen vanhalle yksikölleen joskus Ropecon '97:n jälkeen.

Toisinaan pelaajien täysin ex-tempore keksinnöt riemastuttavat pelinjohtajaa. Esimerkiksi he päättivät järjestää suuren elokuvanäytöksen Tan Phun varuskunnassa itsenäisyyspäivänä 4.7.1970. Illalla oli sitten ilotulitus (valojuova- ja valoammuksilla tietysti) ja hillittömät ryyppäjäiset. Tätä kaikkea pelaajat sitten suunnittelivat varmaan tunnin verran ja miettivät tarkoin esimerkiksi mitä elokuvia näytökseen tilattaisiin...

Pelinjohtoa

Valmistautumiseni Coneihin on aina puutteellista, joten pelinvetämistyylini varmaan heijastaa sitä. Pyrin aina kirjoittamaan pelaajaryhmän saaman käskyn etukäteen ja tulostamaan (aiemmin pirtämään) kartan. Kirjallinen muoto on tärkeä, jotta muistan sanoa kaiken etukäteen, ennen kuin pelaajat alkavat suunnitella tehtävän suoritusta.

Itse skenaariot yleensä koostuvat muutamasta valmistellusta (noh, lähinnä päässäni suunnitellusta) paikasta ja käsityksestä vastustajasta. Niiden lisäksi on mahdollista kohdata satunnaiskohtauksia aitoon wandering monsters -tyyliin.

Taitelujärjestelmän realistisuudesta ja pelin genrestä johtuen Charlie ei surffaa on potentiaalisesti varsin tappava ympäristö pelaajahahmoille. Yritän kuitenkin välttää luomasta ihan mahdottomia tilanteita, joista kukaan ei voi selvitä hengissä, mutta toisinaan semmoisiakin voi kohdata - esimerkiksi Liikkuva sissiosasto saapui kerran ansoitetulle sillalle, jonka päättivät kiertää kun näkivät sissien varoitusmerkin... silta oli ansoitettu 105 mm haupitsin ammuksella, joka olisi varmaankin tappanut puoli ryhmää. Silta ansoineen oli suoraan kirjasta, johon koko MGF-tehtävä perustui.

Kontroversiaa ja lieve-ilmiöitä

Charlie ei surffaa on alusta asti ollut lievästi kontroversiaalinen peli. En usko, että tämmöistä militaristista roolipeliä olisi voinut vetää missään julkisessa tilaisuudessa ennen Neuvostoliiton romahtamista. 80-luvun itsesensuuri ja/tai ideologiset paineet olisivat varmasti tuoneet pöydän ympärille joukon aivopestyjä pasifisteja, jotka olisivat esittäneet äänekästä paheksuntaa pelin imperialistisista tavoitteista, tai jotain, yhtään ymmärtämättä että kyse on pelistä :)

Jostain syystä ei mennyt monta vuotta kun kampanjani ympärille alkoi kerääntyä myös muunlaista toimintaa ja tapahtumaa. Jo 90-luvulla jollakulla oli toinen Vietnamin sotapeli Ropeconissa, ja kuulin huhun jostain Charlie ei surffaa -larpista jota joku oli pelannut/tetsannut pöydät ryskyen Ropeconissa joskus yöllä (varmaankin mitä vähemmän saan tietää tästä sen parempi ;).

Skenaarioitani tai oikeammin vajavaisia muistiinpanojani niistä olen luovuttanut neljälle pelinjohtajalle, jotka ovat niitä sitten käyttäneet hyväksi kampanjoissaan joilla on ollut semmoisia nimiä kuin... Charlie Don't Surf! - Redux ja Me ei uida Congossa.

Sitten joku veti pelin, jossa oltiin Vietkongin sissejä ja taisteltiin pahoja imperialisteja vastaan. Ja ainakin kaksi pelinjohtajaa on suunnitellut mielenosoituspeliä, jossa ollaan hippejä ja protestoidaan Vietnamin sotaa vastaan - yksi tämmöinen halusi tulla viereiseen pöytään pelaamaan sitä, mikä mielestäni olisi ollut oikein hauska idea, mutta häntä ei sitten Conissa valitettavasti näkynyt muutamaan vuoteen. Vuonna 2015 sitten tämä totutui kun Jussi K veti mielenosoituspeliä naapuripöydässä. Koska mielenosoittajat voittivat, kampanjani pelaajahahmot saivat kaikki haitan Demoralisoitunut seuraavan kahden Conin ajaksi.

Paras näistä kampanjastani inspiraatiota saaneista peleistä oli eittämättä Ropecon 2001:n Charlie ei näe varaania, joka oli tosi hauska scifi-versio Tan Phusta ja muutamasta muusta skenaariosta ja todisti, että kaikki ne samat skenaariot voidaan pelata yhdessä illassa kun taistelujärjestelmässä vain on tarpeeksi kuusipuolisia noppia. Yhtenä projektinani on ottaa Kallen huikea NeoTroops-peli ja tehdä siitä Twilight 2000 / Phoenix Command hybridiversio... ja sitten pelaamme sitä Ropeconissa :)

Tulevaisuus

Aloitin Charlie ei surffaa -kampanjan vuodesta 1969. Vuoden 2005 Ropeconissa kuitenkin oltiin jo siinä vaiheessa sotaa, syksyssä 1971, että amerikkalaiset olivat jo poistumassa Vietnamista. Ongelmana oli siis se, että sota loppuisi ennen kuin pelaajien into pelata sitä loppuisi.

Ensimmäisen Charlie ei surffaa -kampanjan viimeiset Vietnamin sotaan sijoittuvat skenaariot pelattiin Ropeconissa 2009. Sen jälkeen Charlie ei surffaa -kampanja jakautui kahtia.

Ropecon 2010 aloitimme, yleisön pyynnöstä, uusintakampanjan Kampanja 2 Vietnamissa - nyt huhtikuusta 1965, jotta sota ei heti lopu kesken.

Alkuperäisen Kampanja 1:n hahmot jatkoivat taisteluaan Iranissa ja Grenadalla. Olisin vielä jatkanut ainakin 1980-luvun Afganistaniin, mutta pelaajat itse ehdottivat Ropeconissa 2011 että keskityttäisiin kampanjaan 2.

Mainintoja ja palautetta...

Olin mukana Charliessa 'Conissa '96. Satuin vain joutumaan siihen kun etsiskelimme kaverini kanssa jotain peliä, johon lähteä mukaan. En vain ole mitenkään kannattanut koskaan militarismia, asefriikithän melkein ällöttävät minua. Kummallista kuitenkin, lähdin mukaan. Kaikkeahan pitää kokeilla. Vaikea sanoa, viihdyinkö vai enkö. Huomasin kyllä, että Phoenix Command ON tahmea. Hmm, liiankin tahmea. Realistinen kyllä, mutta pelattavuus kärsii tahmeudesta.

Tulin mukaan jälleen vuonna '97, ilmeisesti siksi, että siitähän oli tullut melkein jo tapa. ;-) Edelleenkään en kauheasti viihtynyt - miksi ihmeessä sitten lähdin mukaan? Noh, minä olen kummallinen. Kampanjan idea on kyllä tosi hieno, jatka vain sitä. Ehkä minä huijaannun mukaan ensi vuonnakin. (Aaargh ;-)
Pelaajapalauteta mailitse, Ropecon 1997

Sanonpahan vain yhden asian. Tämän tekijä on mies joka osaa mainostaa!
Kommentti sfnet.harrastus.pelit.rooli 17.4.2003

Olettaisin, että Charlie ei surffaa -kampanja jatkuu taas tämän vuoden Ropeconissa (23.-25.7.). Olisinkin kiinnostunut tietämään, minä päivinä tarkemmin peli pyörii, sillä minun pitäisi ihan erikseen anoa lomaa (olen sitten lopulta armeijoitunut, vähän myöhäisesti sanoisinko, ja koko heinäkuu on kiinni). Viimeksihän tämä 'coniperinne on jäänyt väliin vuonna 1997 (jolloin se ei ollut vielä perinne), joten olisi harmillista jos nyt taas, mutta mitäpä minä rukilleni mahdan.
Huolestuneen pelaajan tiedustelu 25.5.2004

"Charlie ei surffaa" -pelissä ei kukaan pelaaja kuollut. (Eikä hahmokaan.) (Varmistamaton huhu.)
ConText 24.7.2004

And of course there should be a version with commentary track:
Voice: Hi, this the commentary track version of Charlie Ei Surffaa aka Charlie Don't Surf at Ropecon '05 and my name is Eero J....
....
EJ: Now this long haired fellow wearing blue jeans and black t-shirt on the left has _once_ _again_ traveled over 600+ kilometers just to play this game the whole weekend. One year he wanted to be absolutely sure he'd be one of the lucky eight players allowed in the game. So he slept under the gaming table so he'd be first player to sign up. Oh and he also had a note on his back which stated that he must be waken up when the CES begins again.
....
EJ: As you can see the blue jeans and black t-shirt is the norm outfit among the players. Including the one in middle. It's just that he changes into army gear everytime he plays. Allegedy it helps him get into his character better. But he's normal outside the game... I think.
....
[The camera starts to turn]
EJ: Hmmm... Oh yes this when the camera man decided pan the room we were playing in. The flash you saw on the door way was an innocent bystander who by accident happened to walk in, but as usual she was quickly repelled away by jungle like heat and odor originating from all these players who haven't showered during the three day convention.
Pelaajan kommentti Phoenix Command -postituslistalla pyyntöihin videoida Ropecon 2005 -peliämme ...

Loistavaa realistista Vietnam sotaa. Paras pelissä oli se että molempia puolia pelaa oikeat pelaajat. Paljon pikkutarkkaa säätämistä ja nopanheittoa.
Pelaajapalaute, Ropecon 2009

Minun mielestäni yksilöiden toimen sotatoimialueella ovat ihan mielekkäitä. Totta, yksi kiväärimies tai edes erikoisjoukkojen sotilas ei sotaa ratkaise, ei edes ryhmä sotilaita. Mutta vähentääkö se pelin mielekkyyttä? Olen pelannut Charlie ei surffaa -kampanjaa Ropeconissa useampana vuonna, jokainen suoritettu tehtävä, tai edes siitä ehjänä selviäminen, on ollut riittävä voitto. Vaikka jokainen pelaaja on tiennyt lopullisen päätöksen sodalle, se ei ole estänyt siitä nauttimista.
SnowDog majatalo.org foorumilla 13.3.2010

Sittemmin olen pelannut useamman session Charlie ei surffaa -peliä, mikä on aina yhtä massiivinen tapahtuma. Oikeastaan se on vain paisunut vuosi vuodelta. Yleensä siellä on pirun kuumaa ja kosteaa, joten tunnelmaan pääsee jo senkin takia, mutta rehellisesti sanottuna huone voisi olla viileämpi...
SnowDog Pelilauta.fi foorumilla 10.8.2011

Vietnamin sota ei koskaan lopu, joten uusia tölkkipäitä tarvitaan aina. Ropeconin pitkäikäisin roolipelikampanja, Charlie ei surffaa, on miltei vanhempi kuin Ropecon itse. Kampanja vie koko salin 23 koko conin ajan. Et ole kokenut conipelaamista ellet ole osallistunut tähän sotaan!
Roolipelitiedotus - Suomalaisen roolipeliskenen yhteinen tiedotuskanava, n. 2011?

Poimintoja Ropeconin ohjelmasta
Charlie ei surffaa - roolipeli
pe 16 - 23, la 10 - 23 ja su 10 - 16, Sali 23
Eero J on vetänyt Vietnamin sotaan sijoittuvan Charlie ei surffaa -pelikampanjansa Ropeconissa jo kahdeksantoista vuoden ajan! Onko kyseessä ovela/laiska pelinjohtaja vai oikeasti hyvä pelikampanja?!
Mia Meri, Geekgirls.fi 26.7.2013

Mutta olipahan taas mukavaa. Ikinä ei tule paikan päällä sanottua, niin sanotaan nyt mailissa, että suurkiitos pelinjohtajalle, kun jaksat näitä pelejä vetää vuodesta toiseen! Charlie ei surffaa on enemmän kuin peli, pikemminkin sulaa hulluutta. :)
Pelaajapalautetta mailitse 31.7.2013

Pelaaja: ... ainakaan perinteisesti "lyhyet" poissaolot eivät ole haitanneeet osallistumista muutenkaan
Pelinjohtaja: "Lyhyet" tyyliin "menen nyt pelaamaan Rolemasteria neljäksi tunniksi ja tulen sitten takaisin"
Keskustelua Facebookin Roolipelaajien Suomi -kanavalla

No tulipahan kokeiltua. Täytyy valitettavasti todeta, että minusta ei oikein ole pelaajaksi näin raskasta mekaniikkaa käyttävään peliin. Tämä myös syynä siihen, miksi tykkään kyllä maalata figuja, mutta en jaksa pelata niillä.
Pelaajapalaute, 2019

Yritin kertoa toimistokaverille, että on vaikea sopeutua toimistolaiffiin conin jälkeen. Mut ei nää tajua, ku ne ei oo ollu siellä. Niinku et taistelu jatkuu ja mä olen täällä, ja vaikka pitäis olla siellä niin pitäis olla myös täällä. Posttraumaattiset siihen vielä oheen.
Pelaajapalaute, 2023

Halusin CharlieConin... ja syntieni vuoksi minulle annettiin sellainen
Pelinjohtaja, 2023

Miten voikin aina olla samaan aikaan sellainen olo, että tämä loppui kesken, mutta tuli aika valmiiksi... hieman nuutunut tunnelma täällä junassa kökötellessä jälleen.
Pelaajapalaute, 2023

Kuultua

Ropecon '05:ssä:

Nainen: No joko me lähdetään täältä Conista?
Mies: Ihan kohta, me ollaan jo vetäytymässä!
Nainen: Siis mitä, vielä pari kolme tuntia vai?

Triviaa... eli mitä sinun ei todellakaan tarvitsisi tietää Charlie-kampanjasta

Alkuperäiset hahmot olivat kaikki minun valmiiksi tekemiäni, koska ei ollut kirjoitettuja hahmonluontisääntöjä. Nimet otin vuoden 1996 Alkon hinnastosta... Amaretto, Ballantine, Carlsberg, Daniels, Grant, Jameson, Martell, Seagram...

20 mm miniatyyrifiguureja pelissä on käytetty alusta alkaen. Vuonna 1996 käytin amerikkalaisina minulla oli Atlanticin ja Airfixin englantilaisia ja saksalaisia. Vietnamilaisina taas oli Atlanticin venäläisiä. Mitään figuureja ei oltu maalattu, ja ne oli jalustettu teipillä isoille prikoille. Vuonna 1997 maalasin samat figuurit, ja hankin japanilaisia esittämään sissejä/NVA:ta. Vuoden 1997 Lontoon reissulta löysin sitten jo ESCIn vietnamilaisia ja amerikkalaisia. Tällä hetkellä pelin käytössä on noin 385 figuuria sellaisilta valmistajilta kuin ESCI, RAFM, Pegasus Hobbies, Platoon 20, SHQ, Elhiem, Orion, Liberation Miniatures ja MGM. Myös Matchboxin figuureja on käytössä RF/PF-taistelijoina. Kampanjan käytössä on myös 32 panssariajoneuvoa, 21 muuta ajoneuvoa, seitsemän helikopteria ja yksi amerikkalainen tukikohta. Jatkossa tarkoituksenani on edelleenkin laajentaa varsinkin ajoneuvopuolta, jotta saan pelialustalle lisää vaunuja ja lentovehkeitä.

Maastona pelissä on Games Workshopin mäkiä, ja akvaariokasveista tehtyjä viidakkopuita. Lisäksi olen hankkinut muutamia huokeita palmuja sotataito.comista. Talot ovat pääasiassa paperisia rakennuksia, John Reitzerin erinomaisia ruokomajoja ja kivikautisen kylän rakennuksia Fiddler's Greeniltä. Mukana on seitsemän hartsirakennusta ja tiilitalona olen käyttänyt Fujimin pientä semmoista. Jatkossa maastoa on tarkoitus tuottaa lisää, jahka ehdin. Minulla ei vielä ole kunnollisia taisteluhautoja, poteroita eikä sen sellaisia.

Phoenix Commandista kirjoitin erillisen esittelyn Rautaa rajalla -pelisessioita varten. Artikkelista saat jonkinlaisen käsityksen pelisysteemistä, jos semmoista kaipaat.

Phoenix Commandia varten väsäsin oman tietokoneapuohjelman, ALMin. ALM nopeuttaa pelin johtamista huomattavasti.

Kampanjan toistaiseksi suurin taistelu oli Ropecon 2013:ssa kärhämöity Tukikohta Grazianin vyörytys NVA:n taistelupioneerien toimesta, jossa oli pelipöydällä samanaikaisesti yli sata figuuria.

Tukikohta Charlien puolustustaistelu. Ropecon 2000.

Suosikkijuttuni? No ehkäpä tämä ConKlaavista 1999:

Pelaajat saapuvat joelle, jolla on leveyttä n. 10 metriä ja syvyyttä n. 150 cm ja jyrkät, mutaiset reunat. Kersantti Carlsberg ei pidä köysisillan ulkonäöstä, vaan siirtää ryhmän joen reunaa pitkin 200 m itään. Siellä hän käskee yhden kambodzhalaisista, Dungin, loikkaamaan veteen ja tiedustelemaan kahluupaikan. Bode loikkaa veteen. Tämä on taas esimerkki siitä, kuinka kun asiat alkavat mennä päin h-vettiä niin sitä ei voi pysäyttää millään...

GM (Nostaakseen jännitystä, kyse ei edes ole satunnaisencounterista vaan ihan improvisointia... laitetaan pojat heittämään josko krokotiili saapuisi paikalle): No niin, olet rintaasi asti tummassa ruskeassa vedessä ja pitelet M-16-kivääriäsi pääsi yläpuolella. M-16 on erinomainen ase, mutta se ei pidä kosteudesta eikä liasta. Valitettavasti vain Vietnamissa on koko ajan kosteata ja likaista. Ai niin, tämä Dong Nai -joki on kuuluisa krokotiileistään. Heitäpä joen krokotiiliintensiivisyys.

Dung: 76?

GM: Hmmm.... ja mahdollisimman korkea ?

Dung: 14?

GM: No, sinun puoleltasi rantaa veteen luikahtaa viisimetrinen esihistoriallinen peto. Heitä Tiedustelu kuullaksesi loiskauksen.

Dung: 89?

GM: Et kuule sitä etkä huomaa kun se lähestyy veden alla iskuetäisyydelle. Sillä on 50% mahdollisuus päättää, että olet syötävää.... 5 .... 0! (GM huokaisee, kaivaa esiin Expansionin ja yrittää viidessä minuutissa opiskella eläinsäännöt, joita ei ole koskaan käyttänyt) Se käy kiinni sun... vasempaan jalkaasi ja tekee 26 pistettä vahinkoa ja kiskaisee sut veden alle. Kirkaiset kauhusta. Heitä alle Cool jotta pitäisit kiväärin käsissäsi.

Dung: Coolini on 7... Oho, 10!

GM: Päästät irti aseestasi ja olet veden alla. Muut ryhmän jäsenet näkevät sinusta ja krokotiilista lähinnä liskon hännän joka välillä nousee veden pinnalle vettä roiskuttaen ja sitten jonkin verran punaista vaahtoa...

Carlsberg: Me mennäänkin yli siltaa pitkin. Anderson, jää sä tähän. Jos tosta jää jotain jäljelle niin tuo se mukana. (Carlsberg ja loput ryhmästä poistuvat länteen, kohti siltaa).

Kers. Anderson: Mä otan mun Magnum 44:n esiin.

Loppujen lopuksi krokotiilin ote lipesi eikä Dung saanut edes Rending-vahinkoa. Dung pyristeli rantaa kohti ja veti esiin käsikranaatin Andersonin ampuessa "maailman voimakkaimmalla käsiaseella" rannalta. Onnekseen Dung heitti kranunsa niin huonosti että se räjähti vastarannalla eikä vedessä niin kuin oli tarkoitus (Dung oli kyllä kivunnut puoliksi rantatörmälle jo, mutta painevaikutus veden alla olisi siltikin ollut tuntuva) Krokotiili pakeni paikalta kaksi 44-kaliiberista patia nahassaan... Dung menetti kiväärinsä ja saappaansa mutta säilyi muuten aika hyvässä kunnossa loppuun asti. Koko tapahtuman aikana me pidettiin tavattomasti meteliä ja katsojiakin oli parhaimmillaan noin kymmenen kappaletta :)

Takaisin aloitussivulle